Tätä on arki

Hengityssuojaimista on muotoutunut osa päivittäistä pukukoodiamme höystettynä valkoisella laboratoriotakilla ja puuvillahanskoilla. Näin huolehdimme niin omasta kuin tekstiilien turvallisuudesta. Ajoittain myös tarvitaan muita apuvälineitä kiperimpien pulmien ratkaisuun kuten sidosten tai tuhoeläinten tunnistamiseksi.

Ensikosketuksemme konservoitaviin tekstiileihin saimme tehdessämme niille alustavia kuntokartoituksia purkaessamme laatikoita työtasoille. Tekstiilien kunto oli hyvin vaihteleva ja monet olivatkin pahasti mm. tuholaisten syömiä.

Tekstiilejä oli koitettu suojella lisätuhoilta lisäämällä niiden joukkoon naftaliinia eli koisuojaa. Työtiloissamme onkin leijunut hyvin vahva naftaliinin aromi joka tervehtii meitä aamulla työhuoneen oven avatessamme. Joskin epämukavat, ovat hengityssuojaimemme olleet ahkerassa käytössä.

Tekstiilit tuotiin työtilaamme kahdessa ruskeassa pahvilaatikossa, eikä niiden sisältökään välttämättä näyttänyt pölyisinä ja kokoon käärittyinä kovin hääveiltä. Työpöydille levitettyinä tekstiilit kuitenkin näyttäytyivät kaikessa loistossaan kuiskien muistoja menneiltä ajoilta.

Ensimmäinen tavoitteemme oli pintapuhdistaa jokainen tekstiili imuroimalla. Imurointi oli suoritettava mahdollisimman hellävaraisesti, jotta jo valmiiksi hauraat tekstiilit eivät vaurioituisi lisää. Erilaisten suuttimien, imutehon tarkkailun, yhteistyön ja kärsivällisyyden avulla saimme ensimmäisen erän tekstiilejä puhdistettua.

Opiskelijoita työntouhussa.

 Alkuvaiheessa tekstiilit asetettiin työpöydälle ja aloimme järjestelmällisesti imuroimaan tekstiiliä.

Osissa tekstiileistä tuhohyönteiset olivat ehtineet aiheuttaa suuriakin vaurioita.

Tekstiilit jäivät puhdistettuina ja kauniissa pinoissa odottamaan pakkaamista ja mahdollisia lisä konservointitoimenpiteitä.

Työnsarkaa on vielä, mutta tähän astiset kokemukset puhdistuksesta ja tekstiileistä ovat olleet positiivisia. Olemme puhdistaneet ensimmäisen erän tesktiileistä ja lisää on tulossa. 

Terveisin: Tekolaiset